Nyt on päästy taas arken reissuista (isäntä Lontoossa) ja festarihommista (minä juontamassa Helsinki Coffee Festivalin). Aika väsyneissä merkeissä mennyt tämä viikko. Sen verran vähän tuli nukuttua koko viikonloppuna ja maanantaina aamulla ihan normisti itse duuniin. Isäntä on laittanut lisää tarjouspyyntöjä matkaan ja laittanut tavaaa tilaukseen. En voi kuin ihmetellä, miten isoja hintaeroja on tuotteissa! Ikkunat tarjottiin ihan Suomesa edullisimillaan vajaat 4000 € ja kalleimmillaan reippaasti yli 5000 €. Olkkariin ja alakerran harrastehuoneeseen tulee iso liukulasiovi. Näistä pyydettiin tarjouksia muutamasta paikasta Suomesta ja Virosta. Rakentaja-messuilla olevan virolaisen firman ikkunat rahteineen ja asennuksineen on niin kova tarjous, eikä se spekseiltään (lämön eristävyys, äänen eristävyys, materiaalit, lasin vahvuus jne) ole yhtään kotimaista kilpailijaansa huonompi. Eroa niin, että yksi lasiovi asennettuna Suomesta noin 5000 € ja virosta kaksi ovea asennettuna rahteineen vajaat 3000 €.
Sorapohjatyöt saatiin valmiiksi ja alettiin paukutella vanhan autotalllin seinää pois. Aika hurja vaihe! Tästä lisää seuraavassa.
Siitä se lähtee. Ensimmäinen iso juttu nimittäin. Jo pitkään oli selkeä juttu, että maalämpö on meidän tuleva lämmitysjärjestelmämme. Toimittajista on tehty vertailua ja päädyimme Lämpöässään. Lämpöässä ei todellakaan voittanut hyvällä asiakaspalvelulla tai myyjän myyntitaidoilla vaan puhtaasti laiteteknisillä ominaisuuksillaan. Joutui nimittäin itse olla se aktiivisempi osapuoli. Tämä meinasi vähän ihmetyttää, kun kyseessä on kuitenkin monen tonnin diili. Ehdottomasti paras myyjä oli St1:llä. Lämpöässän maalämpöpumppu tuntui meistä paremmalta kuin St1:n IVT:n yhdistelmä.
Toisaalta myös Lämpöässä on täysin kotimainen yritys ja vielä Etelä-Pohojalaanenkin, josta ei voi antaa kuin lisäpisteitä 😀
Meidän pitää kaataa tämä ihana tammi ennen porausta 😦 Henkisesti siihen olen valmistautunut siitä saakka kun päätimme tehdä laajennusosan juuri tuohon kohtaan. Puu jäisi alle ja sen siirto olisi aika epätoivoinen yriys. Jos katsot kuva tarkasti, niin oikealta laidalta näkyy hyvin, kuinka nyt ilmasta kulkeva sähkökaapeli menee oksien seassa. Pitää huomioida kaataessa. Tämä on ollut yksi lempi kohdistani pihassa. Nappasin tämän kuvan tammikuulla.
Tehtiin isännän kanssa pari iltaa sitten tarkistuksia budjettiin ja käytiin kohta kohdalta huoneita läpi, paljonko mihikäkin on varattu rahaa ja tarkennettu niitä, jotka jo tiedäme. Isäntä on tehnyt loistavan excelin, jossa on kaikki mahdollinen eritelty ja on kaiken maailman pivot-taulukoita vaikka ja mitä. Hän on vertaillut hintoja ja tehnyt tarjouspyyntöjä moneen suuntaan. Nyt on sähköurakoitsijan kanssa asioista sopiminen myös loppusuoralla.
NetRaudassa on paljon talviraentajille tarjouksia ja tavoite on nyt saada tämän kuun aikana (voimasa 31.3. saakka) hyödynnettyä mahdollisimman paljon näitä. Olemme arviossamme hiukan yli budjetin, jossa tosin moni asia on arvio ja niihin on varatu rahaa hiukan oletettua enemmän. Jos siis saamme nipistettyä sieltä täältä euroja, on se aina kotiinpäin. Suurimmat rahaa vievät osa-alueet ovat rakenusmiesten palkat (noin 36 % budjetsta) ja LVI-hommat (noin 15%).
Olemme jo 7 vuotta asuneet 1959 rakennetussa loivassa rinteessä olevassa pienessä rintamamiestalossa. Koko ajan ajatuksemme on ollut laajentaa olemassa olevaa taloa. Ostimme tämän heti myyntiin tultua, koska sijainti oli hyvä ja tontti iso pääkaupunkiseudun mittakaavassa (2140 m2 Espoossa). Halusimme vanhan talon, jotta siinä on se oma fiiliksensä.
Virallisia neliöitä meillä on 70. Alakerrassa hiukan normaalia huonekorkeutta matalampi pukuhuone, saunatila ja vintillä myöskin matalampi avoin tila, joka on pääosin lasten tila. Asuin kerroksessa 1 makuuhuone, olohuone, keittiö ja vessa. Meillä on kolme lasta (2, 5 ja 7v tytöt) ja kaksi koiraa.
Seitsemän vuoden aikana on käyty viha-rakkaussuhdetta pienen tilamme suhteen. Rakennuskielto venyikin odotettua pidemmäksi (6,5 v). Tuona aikana päätimme laittaa talon kahdesti myyntiin. Tai ei edes myyntiin saakka. Kuvat otettiin ja heti soitettiin perään, ettei me myydäkään. Tuona aikana enemmän ja vähemmän aktiivisesti muokkasimme suunnitelmia ja pohjapiirrustuksia. Sitten yhtäkkiä kesällä 2015 tuli tieto, että kaavamuutosten valituskierrerumba joidenkin tahojen kanssa on ohi (tai ainakin meidän pienen alueemme suhteen) ja loppu vuodesta 2015 kaava nuijittiin ja meidän suunnitelmiimme tuli vauhtia. Nyt odottelemme rakennuslupaa, jonka pitäisi nettijärjestelmässä näkyvän aikataulun mukaan tulla meille kuukauden sisään. Vielä en pidätä hengitystä. Niin monta käännettä tässä vuosen mittaan on tullut.
Pitääkin tehdä oma postaus luparumbasta. Nykyisestä ja aiemmin kokeillusta poikkeamisluvasta – joka on jo tarina itsessään.
Alkuperäinen ajatuksemme oli lohkaista tontista noin 1000m2 pois ja myydä. Myynti rahat (arvio voittoa noin 100 000€) oli ajatus laittaa laajennukseen. Onneksi emme ehtineet myydä, koska ajan kuluessa tuli selväksi, ettemme halua ketään meidän pihalle. Myydyksi ajateltu osa pihaa on ollut aktiivisessa käytössä ja tuntuisi liian vieraalta ajatukselta, että siinä oliskin talo. Nyt tontti sijaitsee kahdelta sivulta metsän laidalla ja näin sen kuuluu ollakin.
Tässä kuluneiden vuosien aikana on päästy voiton puolelle pikkulapsiarjessa ja minäkin palannut jo osittain töihin. Näin ollen meillä on myös taloudellinen mahdollisuus olla myymättä tonttia ja tehdä laajennus omalla budjetilla. Tavoitteisiin nähden rahaa voisi olla enemmänkin, mutta me olemme päättäeet toteuttaa suunnitelmamme tinkimättä rakentamisen tasosta ja saada talo näyttämään tyylikkäältä. Tässä siis on tämän blogin ydin. Ehkä se on hyväkin, ettei vielä tarkasti tiedä, mihin suohon sitä on itseään tunkemassa.
Tavoitteena laajentaa nykyiset 70 m2 kerrosalaa & 137 m2 kokonasialaa kaiken kaikkiaan 164 m2 kerrosalaa ja 328 kerrosalaneliötä sisältäväksi taloksi.
Tervetuloa mukaan seuraamaan projektiamme!
Tavoite. Vanha talo noin puolesta välin vasemmalla ja uusi puoli hitusen korkeampi osuus oikealla.
Rauhalan Tilan Elämää 