Jumankauta ollaan huhkittu ulkona!
Pääsiäisenä purattiin laajennuksen kohdalta tiilimuuri (kuva edellisessä postauksessa), samoin kahden isohkon kukkapenkin ympäriltä. Siivottiin pihatuvan taakse pinotut tiilet samaan paikkaan ja muukin tarpeellinen. Harmaita tiiilä meidän pihassamme oli muuton hetkellä iso kasa, jotka edellinen asukas oli ajatellut ajoväylään. Onneksi ei ollut laittanut, kun se jouduttiin vuosia sitten kaivaa auki oikeille salaoja kaadoille ja nyt viimeistään olisi mennyt pilalle. Niitä tiiliä aikanaan jaettiin ja myytiin – vieläkin jonkin verran jäljellä. Nyt laitettiin talteen, kun sain idean niille. Meinasin ensin, että myydään nuo punasävyisen tiilet, mutta säästettiin vielä, että saadaan ehkä ensi kesänä tehtyä piha loppuun. Tuo punertava sävy ei ole minusta se kaunein. Ehkä sopivat eri värisen talon kanssa paremmin?
Olin ihmetellyt kaikki nämä vuodet, että miksi ihmeessä tämän vasemmalla näkyvän ison kukkapenkin kaksikin kertaa vaihdetuissa mullissa harva kasvi eli ja viihtyi. Multa sammaloituui ja pakkautui, vaikka paikka on kuuma ja aurinkoinen. Selvisihän se syy, kun ympäriltä kivet purki. Sinne oli vedetty kunnon umpimuovia kerros, ettei vesi varmasti pääse valumaan. Vidu. Siinä oli muuttaessamme vuorimäntypuska, muutama kuunlilja ja soraa. Ei ollut yhtään hyvännäköinen saati meidän tyylisemme viritelmä, niin oli aika nopeasti purku.
Tämä kuva on laajennuksen kohdalle tehdystä pengerryksestä tiilien takaa. Jonkun verran oli tungettu jätettä ihan vaan täytteeksi ja vissiin säästetty jätemaksuista.
Tiilien purun jälkeen päästiin pihatuvan kimppuun. Tuli kaivuri ja veteli sen suoraan jätelavalle. Hetken leijui sellainen henkeäsalpaava home ja sahanpurupölly pihassa. Ihme kyllä puiset seinärakenteet ja puru eivät olleet mätiä. Kattotuolit olivat ihan upottavan pehmeitä.
Pihatuvassa siis vuosia ollut pahat kosteusvauriot. Kai se on sen verran tuulettunut kuitenkin, että jotain oli kuivunut. Mökin sisällä oli ihan järkyttävän pistävä ilma. Piti aina vetää keuhkot täyteen ilmaa, jos sisällä kävi ja pidättää käynnin ajan. Se on nyt poissa.
Sitten tuohon laajennuksen kohtaan jäänyt tammi kaadettiin. Isäntä ensin karsi isoja oksia, etteivät katko oksien läpi mennyttä sähkökaapelia. Hiukan kävi surku tätä puuta. Hetken taas mietimme, olisiko sitten pitänyt koittaa siirtää. Päätettiin, että ei aleta kaivaa niin isoa monttua, kun ei ole varmu
utta, että kestää siirron. Tässä toisessa kuvassa näkyy ehkä tuo sähkökaaplei paremmin. Se muuttaa siis nykykäytäntöjen mukaisesti maan alle. Caruna vaan ei ole vastannut sähkömiehen yhteydenottoihin asiasta. Juuri tästä syystähän he perustelivat suuret korotukset, että sähköverkkoa parannetaan ja päivitetään, niin luulisi edes vastaavan! Jännityksellä odotamme, että mitenköhän iso lasku siitä kuitenkin vielä napsahtaa. Olisi kiva voida varautua budjetissa etukäteen tämmöisiin tarkemmin. Hintahaarukka kun tuntuu tämmöiset voivan olla satasista tonneihin.
Sitten saikin kaivurimies käydä vaihtamassa hiukan järeämmän vepeleen ja aloittaa pihatuvan vastapäätä tulevan laajennuksen kohtaa kaivamaan. Maalämpökaivo on tuolla kauhan takana tuo pieni musta putken pää. Sen poraaja sanoi, että n 1,5 m jälkeen oli kalliota ihan porattuun 230 metriin saakka. Varauduimme siis kunnon louhintoihin. Sinä osoittautuikin olevan vahvaa savimaata. Jotenkin ajattelin, ettei entisaikaan olisi loivaan rinteeseen osittain maan alle rakennettu, jos juuri tuossa kohtaa olisi kalliota. Se on varmasti tarkastettu kaivauksian. Tai onhan tuolla saunan alla, jonka me louhimme käsin, että saatiin huonekorkeutta lisää (tästä aiemmin kirjoitettu). Etualalla paljastui kuitenkin alkava kallio, joten ilman louhintoja ei selvitty. Se onkin nyt sitten seuraava projekti. Onneksi louhinnoista ylipäätään oli jo sovittu. Se, mikä olikin nyt odotettua isompi juttu, oli tuon kaivettavan maan määrä! Siinä oli kuorma-auto vieressä ja jokainen kasa tuossa on yksi kuorma-auton lavallinen. Piha laskeutui tuonne alapihan puolelle niin, että pian kolmen vuoden takaisten muun pihan maatöiden aikana jäimme odottamaan siihen täytemaata tuosta kaivauksesta. Näillä saadaan todellakin korotettua ja tasoitettua pihaa! Piti alkaa jo poiskin kuskata ihan maksullisiin paikkoihin!
Tässä viimeisessä kuvassa on lähes valmis pohjakuoppa. Tai siis kaivurin osalta valmis ja louhintamiesten kohdalla alkutilanne. Kallio näkyy siis tuossa oikealla. Vaikka nyt tuleekin rapaa sisällekin ihan urakalla ja alkaa tämä sotkun vaihe, niin hyvä fiilis. VIHDOIN tämä koko projekti ja odotus alkaa siirtyä vuosien puhetasosta konkretiaan!
Rauhalan pihatupa on periaatteessa sievä. Välillä jopa harkitsin, että se pitäisi korjata. Ongelma on se, että joskus vuosia sitten (jo edesmennyt naapurin rouva, Rauhalan tilan alkuperäisten asukkaiden pitkäaikainen naapuri kertoi) vanhaa kattoa korjatessa vanha isäntä oli jättänyt sen suojaamatta pitkäksi aikaa sateeseen ja sitten vain rakentanut uuden katon päälle. Kattorakenteet ovat ihan pehmenneet. Koitimme tökätä jollain varrella, niin varsi upposi kattotuoleihin. Tuvassa myös haisee ihan järkyttävä home. Se on toiminutkin nyt hätäsäilönä mm. betonimyllylle ja joillekin jätteille, jotka laitetaan pois, kun tilataan taas jätelava. Isäntä meinasi jo sen purkaa. Haettiinkin purkulupa, mutta minä en antanut purkää siksi, ettei jää ihan kamala kohta pihaan ja toimii näkösuojana. Nyt sille on haettu uusi purkulupa ja se puretaan keväällä. Päästään tekemään pihatyötkin sitten samalla tuollekin osaa pihaa.
Vanha isäntä (alkuperäinen) joutui kuuleman mukaan toisinaan asua pihatuvassa pitkiäkin aikoja, kun erittäinkin äkäinen ja dominoiva alkuperäinen emäntä isännän ulkoruokintaan ajoi. Siellä on myös asunut edelleenkin viereisellä kadulla asuva vanhempi rouva, jonka mies oli kauan sitten ollut kännipäissään väkivaltainen. Tämä rouva oli ottanut tyttärensä mukaan ja asunut välillä evakossa tuolla. Siellä on tupakeittiö ja huone sekä pieni eteinen. Jo puretussa liiterissä oli ulkohuussi.
Rauhalan Tilan Elämää 