On tästä jo varmaan viikko, kun kävin pienellä laattakierroksella. Ja ei, kyse ei ole baarin jälkeisestä tai vatsatautikierteestä. Ensin poikkesin Konalan Kaakelikeskukseen. Pakko sanoa, että ei ollut meno muuttunut sitten viime käynnin. Vaikka myyntipiste on kohta sisäänkäynnin lähellä ja siinä parikin naista, kumpikaan ei katsettaan nostanut tai heitä sanonut. Aikani siinä tutkailin kaikkea, kunnes tuli tarve saada vähän lisätietoja. Jouduin kuikuilla ja kauempaa liikkestä pitkällä katseella henkilökuntaa, ennenkuin toinen tajusi mun ajatukseni. Katkelmia keskustelustamme: ”Kauanko kestää toimitus, jos tilaan jotaintiettyä laattaa”? Myyjä: ”Tuossa lapussahan lukee, onko se varasto tuote”. ”Ok, tarkoittaako se sitä, että tuotetta on valikoimassa toistaiseksi ja saatavuus edes jollain lailla taattu?” ”No en minä sitä voi taata, että jos joku tulee ja ostaa ison erän tai kaikki pois.” Selvä juttu. Löytyisikö teiltä turkoosia laattaa? Sellaista aaltoileva pintaista olin ajatellut. Löysin yhtä, mutta 159 €/ neliö on vähän turhan paljon. Entä kiven väristä lattialaattaa kylpyhuoneeseen?” Myyjä kuljettaa minua toisaalle. ”On meillä näitä tämmöisiä harmaita kivilaattoja, mutta ne on varmaan kyllä sulle liian kalliita…” Kuljetan myyjää vielä yhdelle malliseinälle, jossao li mieleisen näköistä marrakesh-laattaa. ”Tässä toisessa on selvästi samaan malliin yksiväristä ja tuollaisia reunoja. Olisiko tähän?” ”No ei siinä näytä olevan.” Jumankauta! Jos ei tuolla olisi se yksi marrakesh-laatta, joka miellytti, niin pitäkööt tunkkinsa! Liekö myyjät provikkapalkalla ja vain jotkut jättihankkeiden rakennuttajat niitä ”sopivia” asiakkaita ja minä joka menin vielä ilmaisemaan, että 159 euron neliöhinta oli aika kova…
RTV:llä kävin mutkan Petikossa. Kukaan ei tervehtinyt tai kiinnittänyt mitään huomiota käyntiini. Eikä sillä, lattialaminaattia olisi ollut, mutta sitä ei tarvitse ostaa vielä. Saatiin Rakentaja-messuilta -20% kupongin, joka oli helmikuun ajan voimassa. Käyttämättä jäi.
Vantaanportin K-Raudan parasta antia oli tämä. Ehkäpä keittiön seiniin juuri Se Oikea. Tämmöistä ja about saman hintaista kun olisi löytynyt (tai vielä löytyisi), niin tyttöjen kylppärin Plan A-versio voisi toteutua. Tuo marrakesh on se Plan B. Hanoja myös tutkailtiin tuolla K-Raudassa. Tuo pyöreämmän muotoilun omaava Oras voisi olla kodinhoitohuoneessa ja kylppäreissä.
Samalla K-Raudan keikalla mentiin koko perheen voimin myös Tammiston Bauhaussiin. Tosin vaati ensin tankkauksen mäkkärissä, jotta kyettiin jatkamaan kierrosta. Hanoja tutkittiin tuollakin. Keittiön hana on ollut avoimena. Ensin ajattelin, etten ihan mitä tahansa romanttis-tyylistä halua, mutta tässä tykkään tuosta hanan avausmekanismista. Tuo ”nevahööd” -merrki vähän arveluttaa. Tai emmä tiedä onko tuo Camargua niin nevahööd jos minä en sitä tunnista. Pitää selvitellä käyttäjäkokemuksia.
Bauhaussin kaakeliosaston myyjälle täytyy antaa pisteet. Sai romutettua mun vision, mutta silti jäi hyvä filis, että sen teki. Kerroin visiostani kivitiiliseinästä ja millaiseen olin päätynyt, että olisiko ollut vinkata pariksi valkoista laattaa suihkutilan reunoille. Hän sanoi heti, että jos laattaa eii voi saumata, se kerää kaiken lian ja shampooloiskeet ja on ajanmyötä aikamoinen bakteeripesä. Selvä juttu. Back to the drawing board! Myyjä näytti saumattavista tiilityylisistä versioista tämän, josta kyllä tykkäsin. Tosin ihan eri tyylinen, kuin mikä oli mielessä. Mitä enemmän tuota katsoo, tykkään siitä, mutta en saa kokonaisuutta visioituna mieleeni.
Olin myös ajatellut tämmäistä jokikivi ”bebbels” kivilaattaa suihkutilan lattialle meidän master bedroomimme suihkutilan lattialle. Aikamoisia hintaeroja paikasta riippuen. Onkohan jotain käytössä selviäviä laatueroja? Kannattaako näissä maksaa neliöhintaa lisää laadun takaamiseksi? Onko jollain kokemusta näistä?
Minun äitini ja isäni ovat aina olleet puutarhaihmisiä. Minä en. Mä olin vähänniiku EVVK – teinejä siteeratakseni 😀 Oman pihan myötä olen opetellut kantapäänkin kautta ja aika monen tunnin raavaalla työllä saanut jotain alkua aikaan. Aika paljon olen jooutunut tehdä uusiksikin monesta eri syystä. Esimerkiksi keittiöpuutarhani perustin väärään paikkaan. Siitä myöhemmin oma postauksensa. Näm kuva ovat kaikki viime kesänä pihastamme otettuja.
Kun pian kolme vuotta sitten teimme isoimmat maatyöt ja tasoitimme salaojarempan jäljiltä loputkin muhkurat ja istutimme uuden nurmen, pääsin jo tekemään jotain uutta ja pysyvää – tosin iso muokkaus tähänkin tulossa.
Maasta löytyi paljon isohkoja kiviä. Liian isoja ihmisen liikuteltavaksi kovin helpolla. Olivat tehneet kasan ja miehet kysyivät minulta, tilataanko poiskuljetus vai mitä tehdään. Juuri sillä sekunnilla menivät pihasuunnitelmat uusiksi. Tuohon metsänlaitaan päätin alkaa tehdä kiviaitaa kukkapenkin taustaksi. Marssin siinä pitkin pihaa ja osoittelin kiville paikkoja ja kaivuri nosti. Itseasiassa se osoittautuikin hyväksi idekaksi. Kivet ovat kauniita ja niistä sai hienon tasutan kukille. Kuokin siihen eteen kukkapenkkiä ajatuksissani upeat englantilaiset cttage garden -puutarhat. Noh, aika kaukana siitä vielä ollaan. Tajusin viime vuonna, että vika on siinä, että kukkapenkki on aivan liian kapea ja liian vähän kutakin kukkaa. Kukat sinänsä oikeita. Levensin viime kesänä kukkapenkkiä puolisen metriä todetakseni, että tänä kesänä levitän sitä varmaan metrin verran ainakin vielä lisää. Helpollahan sitä pääsisi, jos olisi ottanut suunnittelijan, mutta tässä tulee pohojalaanen jäärä: opettelen itte ja saan sitten oman kätteni tuotoksia ihailla jatkossakin.
Yhteen alakaapeista alattelin sijoittaa integroidun silityslaudan. En pidä silittämisestä ja se lauta pyörii aina tiellä ja vie yllättävän ison tilan säilytykseen ja olen kokenut sen rasittavana vempaimena irrallisena. Tämmäisenä se voisi toimiakin. Onko jollain kokemuksia? Löytyy esim. 
Rauhalan pihatupa on periaatteessa sievä. Välillä jopa harkitsin, että se pitäisi korjata. Ongelma on se, että joskus vuosia sitten (jo edesmennyt naapurin rouva, Rauhalan tilan alkuperäisten asukkaiden pitkäaikainen naapuri kertoi) vanhaa kattoa korjatessa vanha isäntä oli jättänyt sen suojaamatta pitkäksi aikaa sateeseen ja sitten vain rakentanut uuden katon päälle. Kattorakenteet ovat ihan pehmenneet. Koitimme tökätä jollain varrella, niin varsi upposi kattotuoleihin. Tuvassa myös haisee ihan järkyttävä home. Se on toiminutkin nyt hätäsäilönä mm. betonimyllylle ja joillekin jätteille, jotka laitetaan pois, kun tilataan taas jätelava. Isäntä meinasi jo sen purkaa. Haettiinkin purkulupa, mutta minä en antanut purkää siksi, ettei jää ihan kamala kohta pihaan ja toimii näkösuojana. Nyt sille on haettu uusi purkulupa ja se puretaan keväällä. Päästään tekemään pihatyötkin sitten samalla tuollekin osaa pihaa.
Vanha isäntä (alkuperäinen) joutui kuuleman mukaan toisinaan asua pihatuvassa pitkiäkin aikoja, kun erittäinkin äkäinen ja dominoiva alkuperäinen emäntä isännän ulkoruokintaan ajoi. Siellä on myös asunut edelleenkin viereisellä kadulla asuva vanhempi rouva, jonka mies oli kauan sitten ollut kännipäissään väkivaltainen. Tämä rouva oli ottanut tyttärensä mukaan ja asunut välillä evakossa tuolla. Siellä on tupakeittiö ja huone sekä pieni eteinen. Jo puretussa liiterissä oli ulkohuussi.
Rauhalan Tilan Elämää 
