4. Rakennuslupa

Kuva lainattu täältä.

Kun ostimme tilan 7 vuotta sitten, täällä oli rakennuskielto tullut vähän aikaa sitten voimaan. Tai itseasiassa emme tienneet sitä, emmekä osaneet kysyä tai varmistaa semmoista silloin. Teimme ensin salaojarempan (josta lisää tuonnempana) ja kylppäritilat, joten laajennukseen tarvittavan rakennusluvan kanssa ei ollut kiire.

Aloimme kuitenkin tehdä suunnitelmia laajennuksen suhteen. Teimme (tai arkkitehtimme, appiukko) erilaisia versioita useampia. Ensin ajattelimme rakentaa ylöspäin rakentamattomasta vintistä kunnollisen toisen kerroksen. Tämä kaatui siihen, että emme voineet olla varmoja, kestääkö vanhan talon pohjan rakenne. Sitten tehtiin versioita taloa edestä päin katsottuna vasemmalle ja oikealle. Kirjoitan näistäkin lisää myöhemmin ja laitan kuvia eri versioista.

Odottelimme rakennuskiellon purkua, mutta kaiken maailman valituskierrettä ja jahkailuja eri tahojen suhteen tuntui riittävän. Jossain vaiheessa rakennuskieltoalue jaettiin kahtia. Laitoimme noin 3 vuotta sitten poikkeusluvan vireille, kun rakennuskieltoa jatkettiin. Kun poikkeamispäätöksen haku oli ollut noin 11 kk sisällä, meihin otettiin yhteyttä ja kysyttiin, että haluammeko viedä viimeiseen vaiheeseen. Ongelmia tässä olisi ollut se, että kuitenkin luvan lainvoimaisuuteen tulemiseen lisi voinut pahimmassa tapauksessa mennä 3-4 vuotta ja silti kalliimpi, vähintään 1600 € (Espoon Kaupungin taksat) olisi pitänyt maksaa kuitenkin heti. Suosittelivat odottaa noin kaksi vuotta, kun rakennuskiellon maksimiaika tulisi täyteen ja jokin mahdollisuus ainakin hakea normaalia lupaa.

Kesällä 2015 yhtäkkiä (tai ainakin tuntui tulevan ”yllättävän” nopeasti) kaavamuutos olisikn hyväksytty ja syksyllä 2015 sen valitusaika oli ohi. Tästä vauhdittuivatkin meidänkin suunnitelmamme. Piti alkaa lyödä lukkoon viimeisiä asioita pohjapiirroksiin ja teettää melututkimus, maaperästä kallion syvyys louhintaa ajatellen, kaiken maailman tarvittavia versioita piirroksista ja naapureiden kuulemiset. Yhdestä naapurista talon vanha emäntä kuoli vasta ja talon omistus erittäin sekalaisella perikunnalla. Onneksi riitti vain yhden ”pääperijän” nimi. Onneksi ehdittiin hoitaa tämä, koska se tupa myytiinkin heti perään.

Kun jätimme lupahakemuksen, tuli täydennyspyyntöihin vain yhden lisänaapurin kuuleminen. Tätä ei pitänyt olla aiemmin (poikkeamislupaan), koska emme ole rajanaapureita. Yksi numero piti olla ympyröity ja jokin piirros eri muodossa. Nämä hoidettiin nopeasti kuntoon.

Arvioitu luvan myöntämispäivä nettijärjestelmässä oli 22.2.2016. Eilen kuitenkin tuli mieluisa viesti: Rakennuslupa päätös on tehty.

MEILLÄ ON RAKENNUSLUPA!!!!!

 

Advertisement

3. Talon värin valinnan vaikeus

Aion pomppia ihan mielivaltaisesti ilman kronologista etenemää näissä jutuissani ihan fiilispohjalta 🙂 Siksi koitan otsikoida ja laittaa noita tunnisteita helpottamaan.

Talo on nyt siis keltainen. Ihan selkeän keltainen valkoisilla kulma- ja ikkunalaudoilla. Ensimmäinen ajatuksemme oli tehdä talosta sinisempi, kun laajennusta lähdettiin miettimään. Koska katto on mustan ruskea, se vaikuttaa valintaan. Meinasimme ensin vaihtaa koko katon, mutta vanhan puolen katto on kuitenkin verrattain uusi, niin on vähän rahan haaskausta repiä se pois ihan vain muuttaaksemme sävyä vähä toiseen suuntaan. Uuden osan katto tulee siis samaa Ruukin kattotilltä, kuin vanhan puolen uusittu kattokin.

Punainen on pois laskuista. Kuten myös vihreä. Jäljelle jäivät beige, harmaa ja sininen – miljoonassa tarjolla olevasta sävymaailmasta! Kyllä on meinannut olla pää sekaisin ja tarkka värisävy on vieläkin valitsematta. Päälinjaus on kuitenkin tehty.

1. Tässä talossa kiva beige sävy. Kokonaisuus omiinajatuksiin ehkä vähän pliisu. Kuva Tikkurilan Maalitohtorin sivuilta.

2. Tässä enemmän harmaa beige, mutta meidän makuumme saisi olla vähän enemmän väriä. Kannustalojen Aurora, Heinolan asuntomessjen 2004 voittaja.

3. Jotain tämmöistä mietimme sävyksi, mutta olisiko selkeä väri kuitenkin mustan ruskean katon kanssa toimivampi? Tämäkin on Kannustalojen talo, bloggaaja Johannaliinan koti.

4. Tässä voisi olla lähellä sitä värimaailmaa, jota mietimme. Tämäkin on Kannustalojen talo.

5. Olisi kiva nähdä maalikaupan näytepalalta tämän ja edellisen värisävyero. Punainen katto tekee oman lisänsä sävyn tunnistamiseen. Kannustaloilta tämäkin.

6. Tämä menee jo liian voimakkaaksi (etenkin oranssin punaisen katon kanssa) meidän makuumme. Kannustalo taas 🙂

Minä tykkään noista Kannustaloista ja niissä toteutetuista väreistä yleisesti, niin sattuneesta syystä niitä on tässä kuvalistauksessakin esillä. Nykyajatus siis jotain 4. ja 5. suuntaista. Tosin en mene vannomaan, ettemme viime hetkellä kaupan hyllyjen äärellä otettaisikin vaikka tuota 3. sävyistä talomaalia 🙂 Yksi vahva peruste sinisävyiseen on se, että pihan kukat näyttävät monesti sieviltä sinertävää taustaa vasten. Etenkin, kun suurin osa on perinteisen cottage gardenin värimaailmaa.

Pihaan syksyllä 2016 rakennettu liiteri on valkoinen. Sen piti olla sen hetkisen ajatuksen mukaan talomme tuleva väri. Totesimme sen kuitenkin olevan liian kirkkaan valkoisen. Sopii kuitenkin hyvin tuohon ja tulevaan kasvihuoneeseen, joka rakennetaan siihen kylkeen. Tästä lisää myöhemmin.

 

 

2. Jo tehtyjä juttuja -sauna ja pukuhuone osa 1

Tämmäiseltä alakertamme näytti, kun talon ostimme. Ei ihan sisustuslehtimateriaalia 😀 Tuon vihreän lämminvesivaraajn siirsimme seinän toiselle puolelle varastoon. Sauna revittiin ihan paljaaksi, kuten pukuhuone. Kuva, jossa lukee ”tuleva kodinhoitohuone” ei koskaan tullut kodiinhoitohuoneeksi vaan siitä tehtiin pukuhuone. Putki oli wc:n viemäriputki, joka sai luvan vaihtaa kulkureittiään. Ilmalämpöpumppu oli kiinni sen aikaa, kunnes saimme lattialämmityksen toimintaan.

Ikkunat olivat alkuperäiset, jotka päästivät kylmää ilmaa ihan kunnolla läpi.

Isännän tyylinäyte piikkaamisesta.

Tila oli matalahko, koska ala menee kallio. Ensimmäinen urakka oli ensin piikata lattia tuosta vanhasta ”pukuhuoneesta” ja käsin louhia kalliota pois. Samalla vahvistettiin perustuksia ja hiottiin seinät tasaisiksi. Tuona aikana oli syksy. Talossa pieni lapsi ja kolme koiraa. Pesin koiria kastelukannun kanssa ulkokuistilla ja laosi kylpi keittiön tiskialtaassa. Itse vedettiin kumpparit jalkaan ja tuonne saunan puolelle suihkuun. Suihkussa oli myös ihan hemmetin kylmä, kun ikkuna päästi kylmät sisään eikä ilmalämpöpumpun teho tietenkään saunan puolelle yltänyt.

Nykyinen pukuhuone ja sisäänkäynti nykyiseen pieneen varasto/kodinhoitohuoneeseen.

Muutaman kerran tuona aikana vilahti mielessä, että mihinkökähän suohon sitä on itsensä laittanut… Pakko oli tehdä paljon itse, että silloinen budjetti riittäisi kaikkiin, mitä ajateltiin ensimmäisenä toteutettavan.

Alemmassa kuvassa näkyvä varastitila oli ihan jrkyttävä romuvarasto! Edellinen omistaja jätti sinne vaikka ja mitä. Oli kaikkea sairauskertomuksista, revityistä kuvista linnunruokasammioon. Siinäkin oli oma urakkansa tyhjätä tavarat ja repiä hyllyt seiniltä.

Kun oli tila saatu louhittua ja tyhjättyä, tuli palkkaamamme yritys mukaan kuvioihin ja he rakensivat tilan valmiiksi.

 

 

1. Tuumasta toimeen

Olemme jo 7 vuotta asuneet 1959 rakennetussa loivassa rinteessä olevassa pienessä rintamamiestalossa. Koko ajan ajatuksemme on ollut laajentaa olemassa olevaa taloa. Ostimme tämän heti myyntiin tultua, koska sijainti oli hyvä ja tontti iso pääkaupunkiseudun mittakaavassa (2140 m2 Espoossa). Halusimme vanhan talon, jotta siinä on se oma fiiliksensä.

Virallisia neliöitä meillä on 70. Alakerrassa hiukan normaalia huonekorkeutta matalampi pukuhuone, saunatila ja vintillä myöskin matalampi avoin tila, joka on pääosin lasten tila. Asuin kerroksessa 1 makuuhuone, olohuone, keittiö ja vessa. Meillä on kolme lasta (2, 5 ja 7v tytöt) ja kaksi koiraa.

Seitsemän vuoden aikana on käyty viha-rakkaussuhdetta pienen tilamme suhteen. Rakennuskielto venyikin odotettua pidemmäksi (6,5 v). Tuona aikana päätimme laittaa talon kahdesti myyntiin. Tai ei edes myyntiin saakka. Kuvat otettiin ja heti soitettiin perään, ettei me myydäkään. Tuona aikana enemmän ja vähemmän aktiivisesti muokkasimme suunnitelmia ja pohjapiirrustuksia. Sitten yhtäkkiä kesällä 2015 tuli tieto, että kaavamuutosten valituskierrerumba joidenkin tahojen kanssa on ohi (tai ainakin meidän pienen alueemme suhteen) ja loppu vuodesta 2015 kaava nuijittiin ja meidän suunnitelmiimme tuli vauhtia. Nyt odottelemme rakennuslupaa, jonka pitäisi nettijärjestelmässä näkyvän aikataulun mukaan tulla meille kuukauden sisään. Vielä en pidätä hengitystä. Niin  monta käännettä tässä vuosen mittaan on tullut.

Pitääkin tehdä oma postaus luparumbasta. Nykyisestä ja aiemmin kokeillusta poikkeamisluvasta – joka on jo tarina itsessään.

Alkuperäinen ajatuksemme oli lohkaista tontista noin 1000m2 pois ja myydä. Myynti rahat (arvio voittoa noin 100 000€) oli ajatus laittaa laajennukseen. Onneksi emme ehtineet myydä, koska ajan kuluessa tuli selväksi, ettemme halua ketään meidän pihalle. Myydyksi ajateltu osa pihaa on ollut aktiivisessa käytössä ja tuntuisi liian vieraalta ajatukselta, että siinä oliskin talo. Nyt tontti sijaitsee kahdelta sivulta metsän laidalla ja näin sen kuuluu ollakin.

Tässä kuluneiden vuosien aikana on päästy voiton puolelle pikkulapsiarjessa ja minäkin palannut jo osittain töihin. Näin ollen meillä on myös taloudellinen mahdollisuus olla myymättä tonttia ja tehdä laajennus omalla budjetilla. Tavoitteisiin nähden rahaa voisi olla enemmänkin, mutta me olemme päättäeet toteuttaa suunnitelmamme tinkimättä rakentamisen tasosta ja saada talo näyttämään tyylikkäältä. Tässä siis on tämän blogin ydin. Ehkä se on hyväkin, ettei vielä tarkasti tiedä, mihin suohon sitä on itseään tunkemassa.

Tavoitteena laajentaa nykyiset 70 m2 kerrosalaa & 137 m2 kokonasialaa kaiken kaikkiaan 164 m2 kerrosalaa ja 328 kerrosalaneliötä sisältäväksi taloksi.

Tervetuloa mukaan seuraamaan projektiamme!

Tavoite. Vanha talo noin puolesta välin vasemmalla ja uusi puoli hitusen korkeampi osuus oikealla.